Jouluaatto
Jouluaatto oli työntäyteinen.
Heräsimme Raimon kanssa kuuden maissa. Minun oli määrä mennä pitämään Palokan Prisman työntekijöille aattohartaus. Olin varautunut joululauluvihkopinoin hartauteen, mutta kurkku oli niin kipeä, että heti herättyä pyysin Raimoa avukseni säestämään lauluja. Niinpä sitten me hoidimme hartauden yhteistyöllä. Hartauden jälkeen oli tarjolla vielä kinkku- ja lohikahvit. Olisi ollut toki torttujakin. :)
Kotiin tultua keitimme vielä ne varsinaiset aamukahvit ja kuorrutimme yöllä paistuneen kinkun makoisalla sinappimantelijauhokuorrutuksella.
Kohta olikin jo kiirehdittävä Kinkomaalle Kanervan sairaalaan kuoron kanssa laulamaan. Minunkin ääneni toimi jotenkuten jälleen. Sieltä tultua ei ollut aikaa kuin vaihtaa kiiruusti vaatteet ja sitten Palokan kirkolle. Minulla oli juontovastuu Palokan perinteisessä joulukuvaelmassa. Sitten meillä olikin pieni hengähdystauko.
Laitoimme saunan lämpiämään ja laittelimme kevyttä jouluruokaa. Käväisimme saunassa, söimme ja nukuimme päiväunet. Jaoimme toisillemme lahjat ja joimme joulukahvit. Eikä aikaakaan, kun oli taas mentävä. Minun piti olla jo yhdeksän jälkeen Palokan kirkolla yömessuun valmistautumassa, Raimolla puolestasn alkoi yömessu Taulumäellä tuntia myöhemmin. Reilusti puolen yön jälkeen olimme sitten taas molemmat kotona.
Se oli semmoinen jouluaatto. Joulutunnelmaa kyllä riitti, koska sanoman äärellä lähes koko päivän yötä myöten vietimme.
